venäläistä sushia

Ensiksi kiitos uusille lukijoilleni, että löysitte blogini! Olin tosi iloinen ilmestymisestänne, mutta se taisi kyllä aiheuttaa hieman rimakauhuakin. Olen jo muutaman viikon nimittäin suunnitellut päivittäväni arvostelun Inna Patrakovan Tulkki-kirjasta. Olen koko viime kuun yrittänyt lukea sitä ja tällä hetkellä olen jossain sivun 70 hujakoilla. Arvostelu siirtyy siis myöhempään, mutta pari sanaa romaanista, jos tahtoisitte kommentoida sitä. Onko joku lukenut sen?

Chiclit (hyvä kuvaus täällä: http://margaretpenny.blogspot.com/2008/02/chic-lit-ja-genre.html) ei todellakaan ole genreni, mutta siitä huolimatta uskallan väittää, että Tulkki on varsin kehno teos jopa omassa lajityypissään. Se alkaa tylsästi siitä, miten sankaritar jää korostaan kiinni Mannerheimintien mukulakiviin ja päivittelyllä, miten venäläiset naiset sitten eivät koskaan laita käytännöllisyyttä estetiikan edelle. Ei kovin omaperäistä tai yllättävää. Kaavan mukaisesti päähenkilö on myös shoppailuaddiktista kärsivä ja työssään hieman hömelö. Erikoisen hahmosta tekee sen, että hän yksinhuoltaja, mutta tytär on jo varhaisteini-ikäinen ja itse asiassa vähemmän hömelö kuin äitinsä, joten lukija voi jatkaa eteenpäin pinkit lasit silmillään. Unettomia öitä on tiedossa vain baareissa, ei vaipanvaihtopuuhissa. Mutta enemmän Tulkista, jos joskus saan sen kahlattua läpi. Olen kyllä hyvin utelias lukemaan ilmestyksen, kunhan se tapahtuu hyvin pienissä annoksissa.

 Dve palotshkin terassi Nevskillä, kesä 2009.

 Tämän prologin jälkeen voinkin siirtyä todelliseen aiheeseeni eli Venäjän ketjusushiravintoloihin. Syön niissä aina, kun käyn maassa. En ole sushin asiantuntija, vain kerran Tampereen Marusekissa huomasin, että riisi oli kuivaa, muuten kaikki elämäni sushit ovat maistuneet herkullisilta. Jopa se annos, josta sain Krimillä kuukauden (!) vatsataudin, oli mielestäni syömishetkellä erinomainen. Tästä syystä varmaan olenkin halpissushien suuri fani. Venäjällä on myös useita hienoja sushiravintoloja, jotka yrittävät parhaansa mukaan vastata japanilaista tasoa. Koska hinta-laatusuhde venäläisissä paikoissa yleensäkin on täysin mielivaltainen, pitäydyn vain halvoissa paikoissa. Jos ruoka on kehnoa, niin eipä se paljon maksanutkaan ja jos se on erinomaista, niin win-win.

Sushibuumilla on myös omanlainen vastareaktionsa, jossa mediaan kaivetaan japanilaisia lyttäämään paikalliset ravintolat. Luin jostain Pietarin ilmaisjakelulehdestä mielenkiintoisen japanilaisen kokin haastattelun, jossa opin, että jos sushirullasta ei saa leikattua palaa 0,3 sekunnissa irti, joutaa pala roskiin. Muistele siinä sitten, miten kotisushia leikatessa ei ole saanut levää katki kymmenessäkään sekunnissa. Mutta onko jokin televisiokanavan kuvaaja ihan pätevä haukkumaan Moskovan uusimmat trendiraflat (http://www.afisha.ru/article/8164/)? Toki äidin tekemä, saati mummon, on parasta, mutta kuka ammattikokki kävisi valittamaan, ettei Japanissa siis hei ainakaan laiteta mitään Philadelphiaa sushiin? Kaliforniarullia kuvaaja ei päässyt haukkumaan, koska niitä ei näemä tilattu, mutta muuten haastattelu on pelkkää itkuvirttä. Saattoi siinä olla jotain aiheellistakin, varmaan kala ei ollut kaikkialla tuoretta, mutta aikamoinen sormi pystyssä -nuhtelu.

Ei Japoshaa Primorskajan asemalla ollut, kun minä täällä asustin. Höh! 09/2009

Palataksemme halpaketjuihin, niitä on kolme; Japosha, Jevrazija ja Dve palotshki (kaksi puikkoa). Jevrazija on suurin, sillä on yli sata ravintolaa, joita Moskovan ja Pietarin lisäksi on myös mm. Kazanissa, Viipurissa ja Ukrainassa Kiovassa. Evrazija kertoo sivuillaan myös pian levittäytyvänsä Itä-Eurooppaan. Ravintolassa on happy hour kolmesta kuuteen, jolloin kaksi samanlaista annosta tai juomaa saa kaksi yhden hinnalla.

Dve palotshki on sisustukseltaan hillityin ja ravintoloiden lukumäärältään vaatimattomin (16 Pietarissa, 12 Moskovassa). Mielikuvani on, että Palotshki oli muita hieman tyyriimpi, mutta menun selaaminen kotisivuilla kertoisi kyllä toista. Armoton kilpailu on tasapäistänyt hintoja ja kaikkialta saa hyvän mix-setin alle 300 ruplalla. Totta kyllä, että joskus rullat ovat todellisia minirullia, mutta en saa millään päähäni, missä nimenomaan.

Suosikkini ketjuista on vasta 5-vuotias Japosha. Ravintoloita on Pietarissa ja Moskovassa yhteensä 40. Japoshan kolmessa ravintolassa Moskovassa on iltakymmenestä jopa aamukuuteen viikonloppuisin karaoke, joita en ole kokeillut. Vielä! Japoshan sisustus on juuri sellainen yliannostus oranssia ja pinkkiä, kuten j-popfanin sopii toivoa. Seinillä riippuu hienoja canvas-tauluja japanilaisesta katumuodista.

keskittyminen saa silmätkin kieroon. Japosha 11/2010

Venäläiset sushiketjut ovat parasta!

• ne löytää kaikilta metro- ja juna-asemilta
• tarjoilija aloittaa heti "kurjashii, nekurjashii" -kysymyksellä, johon nekurjashii vastaamalla pääsee savuttomalle puolelle - missä muualla Venäjällä?
• hyvä kasvisruokavalikoima, muissa ravintoloissa se tarkoittaisi lähinnä fetasalaattia ja perunaa
• kuvamenut. Kymmenen kielitaidottoman kaverin kanssa voi relata, kun kaikki osaavat valita itse
• ja jos et tykkääkään sushista, niin jokaisen ketjun listalta löytyy muita aasialaisia, venäläisiä ja eurooppalaisia ruokia. 
• paljon uutuuksia muutenkin laajalla listalla. Henkilökohtainen suosikkiuutuuteeni friteerattu sushi
• vielä kerran; hinta