Kun esiintyjät ja yleisö (pääosin Tampereen yliopiston venäjänlukijoita niin käännöstieteen kuin filologian yksiköistä) olivat näin korkeatasoista, saattoi odottaa vain jotain tajunnanräjäyttävää sympousiumia. Ennakko-odotusten vuoksi pettymys oli aikamoinen. Puhujat nimittäin olivat selvästi valmistautuneet aivan erilaista yleisöä varten. Sisällöt olivat sen tason perustietoa Venäjästä, että uskallan väittää itsekin saavani vastaavan esityksen kokoon puoli tuntia googlessa vietettyäni ja senkin ajan tarvitsisin vain numerofaktojen hakemiseen.
En tiedä, mille tahoille seminaaria oli mainostettu, mutta tunsin niin monet kasvot salissa, että ainakin paikalle tulleista suuri osa oli kielten väkeä. Siksi oli erittäin harmillista, että yleisölle kerrottiin muun muassa sellaisia asioita kuin, että Venäjä on vanhan ja modernin sekoitus (kuin vakuutellen, että Neuvostoliitto todella on historiaa) tai että venäläiset teitittelevät toisiaan. Tilanteen absurdius taisi selvitä myös puhujoille. Helänterä kysyi alkajaisiksi yleisöltä, kuinka moni ei ollut koskaan käynyt Venäjällä. En nähnyt kuin pari kolme kättä eturivissä, jotka kuuluivat TAMKin opiskelijoille. Myöhemmin Niemelän kysymykseen, kuinka moni puhuu venäjää, nousi pienten hyväntahtoisten naurahdusten saattelemana suunnilleen yhtä monta kättä, kuin alussa oli jäänyt alas. Venäläiseen tapaan ehdin jo mielessäni kysyä kto vinovat ja selailtuani seminaarikansion läpi, selvisikin, että olin Suomi-Venäjä-Seuran jäsenhankintatilaisuudessa. Taloudesta ei ollut yhden yhtäkään lippulappusta, eikä se esiintynyt sanana edes seminaarin ohjelmassa. Lienee käynyt niin, että puhujat saatiin mukaan vetoamalla ylevään tarkoitukseen opiskelijoiden värväämiseksi Venäjä-hommiin ja yleisö saatiin mukaan sieltä, mista nyt johonkin Venäjä-seminaariin ylipäätään voi odottaa kiinnostusta löytyvän. No big deal, mutta epäilenpä, palveliko tällainen edes jäsenhankintakampanjaa, sillä moni paikallaolijoista varmaan tiesi jo seurasta tai oli sen jäsen.
Tauolla kahvijonossa takana oleva kaverikin tunsi olonsa huijatuksi, mutta mitäpä ilmainen pulla ei korjaisi. IKEA-osuus oli vielä kuulematta. Taskinen osoittautui juuri sellaiseksi ihmiseksi, jonka jokainen haluaa jutuniskijäksi illanistujaisiinsa. Toisin kuin edellisillä esiintyjillä, hänellä ei ollut edes power point -dioja vaan show koostui tarinankertojan anekdoottikokoelmasta. Erinomainen ratkaisu, kun kellokin kävi jo iltaseitsemää ja jengi virittäytyi jutustelu-moodiin.
Vapaa keskustelu oli polveilevaa. Kysyttiin niin kepeitä (itsepalvelukassojen toimivuudesta Venäjän IKEOissa - kuulema ovat käytössä) kuin vakaviakin (miksi venäläisiä akateemisesti koulutettuja ei hyödynnetä viennissä). Itseäni kiinnosti Ulkoministeriö työpaikkana. Helänterä vastasi, ettei KAVAKUun millään kielitutkinnolla päästä, mutta alkoi sitten epäröimään haun pisteytystä yms. ja lopulta ei osannut kertoa. Saanhan tuon itsekin selville surffailemalla, mutta en keksinyt muutakaan. Mielessä nimittäin vilisi erittäin epäasiallisia ajatuksia IKEAn jarruvaihteesta Venäjällä ja Fortumin viestintähaasteista venäläiselle yleisölle louhosten suhteen. Muiden kysymyksistä kuitenkin päättelin, että moni oli tullut paikalle juuri siinä toivossa, että saisi jotain vihiä työllistymisestä. Tällaisiin tarkoituksiin seminaaria ei kuitenkaan oltu suunniteltu, mikä jättää viittä vaille maisterien hyeenalauman etsimään seuraavaa koluttavaa.
Suunnittelin jo alkuviikosta päivittäväni seminaarista blogiin ja ennen kaikkea sen sisällöstä. Mutta näin kävi. Jos nyt muistiinpanoja luen ja poimin sieltä jotain, niin
- 10 vuoden aikana viisumisektori kasvaa nopeasti ja rajavartiosto on arvioinut, että rajanylityksen puolitoistakertaistuvat nykyisestä (ilman viisumivapautta)
- Venäläisten tulvasta ei selvitä pelkästään infrastuktuurisijoituksilla, vaan venäjän osaajia tarvitaan lisää. Kauhukuvana viime vuonna venäjän kirjoittaneiden lukumäärät: 198 pitkän venäjän kirjoittajaa, 452 B-venäjän kirjoittajaa
- Koska venäläiset matkustavat paljon Suomeen, mielikuva syntyy sitä kautta, ei välttämättä tiedotusvälineiden kautta
- Venäjän työpaikoilla on tiukka hierarkia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti